3.9.2015

Ajatella



En ollutkaan sielukas, runollinen, sisäänpäin kääntyneesti luova. En kirjoittanutkaan kirjoituksia, tuntenutkaan tiiviitä tuntemuksia, piirtänytkään kuvia elämänpuista ja istukoista. Päiväkirjaankin kirjoitin ensimmäisen kerran, kun raskaus oli jo pitkästi yli puolen välin. Kirjoitin vain jotain sellaista, että vauva potkii tai maha kasvaa. 

Minä olinkin se, joka ompeli, remontoi, järjesti ja järkeili. Se toimeliaasti luova, puuhakas, iloinen ja aikaansaava. Olinkin se, joka ei alkuun päästyään olisi enää malttanutkaan lopettaa raskaana olemista, melkein kuin muistanutkaan, että tuo totuttu tila vielä päättyy. Ajatella: sen lisäksi, että on raskaana, tulee vielä äidiksikin! 

Hmm, minä olin siis se, joka loppuun asti askaroi lapion varressa. Ajatukset saunan lauteiden pesussa enemmän kuin siinä rajatilassa, äärimmäisessä luonnollisuudessaan täysin absurdissa rajussa tapahtumassa, johon minun ja tuon uuden pienen ihmisen kehot olivat paraikaa ajautumassa.


Ajatella: tämmöinenkin minä olen.


11 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Muistan aina sen häivähdyksen, jonka näin kerran. Sinä valkoisessa ryppyisessä kesämekossa, ison mahan kanssa ja olit siinäkin jotenkin kauhean touhukas ja aikaansaava. Meijän Maijja.

Nostalgiaviestisi myötä muistelin, kun kävit Kajaanissa mun luona. Eikä me silloin tiedetty yhtään, mitä elämä vielä tarjoaisi.

Ja nyt saat jäädä nauttimaan kirpeistä syysaamuista kotiin sen pikkuisen kanssa. <3

Joola kirjoitti...

Onnea. Oli ihanaa kuulla sinusta. Teistä kaikista.

Tiina Konttila kirjoitti...

Se pikku solu josta kaikki alkaa, on se vaan suuri ajatus loppujen lopuksi. Ja että se saa heilumaan lapion kanssa (luomistahan sekin, heh), tai tekemään vaikka mitä muuta.

Ja sitten se, joka syntyy, opettaa sinusta vielä lisää :)

Onnea <3

maijja kirjoitti...

Sanna; minä muistan sen. Oltiin Skyvanissa! Olin vastarakastunut, vielä ihan pohjoisen tyttö, seuraavat askeleet vielä utuiset. Ajattele, miten ihanaa elämä on: ei tarvitse tietää mitä kaikkea vielä tapahtuu!

Joola; KIITOS! Ja ihana kuulla, että on ihanaa kuulla. Olen ollut niin pitkään täältä pois.

Tiina; Niimpä - kaikki on vasta aivan alussa. Minun lapseni lapsuus on vasta alussa - ihania ajatuksia! Kiitos :-)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea sinulle♥ Onnea koko perheelle♥

morso kirjoitti...

Oih. Ihana asia. Onnea. Ja on se hauska, miten itsestään voi aina löytää uusia puolia, että luulee olevansa jotain, ja tosi tilanteeseen joutuessaan huomaakin toimivansa toisin. Useinmiten se onkin ihan hyvä asia, mitä löytyy. :)

Tuija kirjoitti...

Maijja! Silloin sinun blogisi päivittyy, kun Anniina tulee meille. Näköjään sääntö. Iik, kuinka kivaa kaikki tämä.

b. viuluntarkastaja kirjoitti...

Paljon onnea, huikea juttu!

maijja kirjoitti...

Irmastiina; Kiitos! Onnea on.

Morso; Ensinnäkin: HEI! Piiitkästä aikaa! Kiva, että kommentoit. Sitten: Kiitos. Niimpä, on niin kiehtovaa tutkia itseään, venymistään, kasvamistaan, itseään uusissa tilanteissa.

Tuikkis; taasko! Terkkuja teille naiset. Kiva kuulla sinusta!! Lähden heti sun tontille tutkimaan, että mitäpä sinne kuuluu :-)

Barbro; Kiitos :-)! Huikea, älytön, tavallinen, tosi erikoinen, elämänmakuinen juttu.

Tuija kirjoitti...

Me luvataan lähettää sulle yhteisposti, jossa kerrotaan kaikki! (:

maijja kirjoitti...

Jess! :-)